Tapaturmapäivänä tuumataan tovi – perjantai 13
Perjantaina 13.5. vietetään kansallista tapaturmapäivää. Päivän ajatuksena on kiinnittää huomiota erityisesti kiireeseen, sillä kiireellä on todettu olevan merkittävä vaikutus tapaturmien syntyyn työpaikoilla, kotona ja liikenteessä.
Tapaturmat ja ei-toivotut tapahtumakulut harvemmin seuraavat tavallisia rutiinitilanteita. Yleensä vahinko sattuu kiireessä tai poikkeavan tilanteen ja kiireen yhdistyessä. Kiire on huono kirittäjä, sanotaan. Ajattelematta tehdyn askareen työmäärä tulee usein tuplattua – tai jopa moninkertaistettua. Puhumatta mahdollisista taloudellisista tai itselle sattuneista vahingoista.
Seuraavassa muutamia otteita ”minä tuosta äkkiä”-asenteella saavuttamistani tilanteista:
- Kaadan äkkiä maidon kahviin läppärin yli kurkottaen – Kaadan maitoa läppärin näppäimistölle
- Oikaisen pari korttelia – Kierrän pitkän ylimääräisen lenkin
- En ehdi etsiä saksia ja irrotan puukolla uudesta paidasta lapun pois – Irrotan puukolla sormenpäästä nahan pois
Myös pienen lapsen kanssa saa päivittäin muistutuksen kiireestä kirittäjänä. Taaperoilla on taipumus kuudennella aistilla havainnoida jo ajatuksesi myöhässä olosta. Uhmaikäisen keinovalikoima astuu voimaan ensimmäisestä hoputuksesta.
Olen muodostanut itselleni aamurutiineihin hokeman ”kaikki maailman aika”. Se tarkoittaa, että vaikka olisi jo myöhässä, niin nopeimmin haluttuun lopputulokseen pääsee, kun toimii tilanteessa kuin käytössä olisi rajattomasti aikaa. Natiaisen äheltäessä kenkiä vääriin jalkoihin ehtii rauhassa miettiä, että onko kaikki tavarat varmasti pakattuna, pitikö työmatkalla käydä asioilla, oliko se kahvinkeitin ja levyt sammutettu. Yleensä jo matkalla saa huomata, että tuumaus virtaviivaisti tekemisen ja aamun ruuhkakin oli omalla puolella.
Kiire on siis usein subjektiivinen tunnekokemus, josta luopuessa asioiden voi huomata sujuvan lopulta toivotusti. Kiireentunteesta kiinni pitäessä tulee unohdusten, vahinkojen ja nolojen tilanteiden määrä vain moninkertaistettua. Arjen esimerkit tekevät hosumisen hedelmät konkreettisiksi, mutta esimerkiksi liikenteessä tai teollisuusympäristössä hallinta on haastavampaa, ja seuraukset jo eri mittakaavassa.
Muistetaan pitää kiireen hallinta oman arjen lisäksi osana turvallisuustyötä ja turvallisuuskulttuurin luomista työpaikoilla. Investointina se on mitä erinomaisin. Se ei maksa mitään, käyttöönoton voi tehdä heti ja mikä parasta: jokainen onnistunut hopun haltuunotto on todennäköisesti suoraa säästöä sekä rahassa, että työpäivissä mitattuna.
